Albert Wesker teki 5 raporttia niiden 20 vuoden aikana joina hän oli yksi päätutkijoista Umbrellan Arklayn laitoksessa. Raportit hän kirjoitti Ada Wongille, joka oli Weskerin kontakti Umbrellan kilpailevassa organisaatiossa.

Weskerin raportti 2

Kun vierailin siinä paikassa ensimmäisen kerran, olin 18 ja oli kesä. Kaksikymmentä vuotta sitten. Muistan yhä sen tuoksun kun helikopteri laskeutui ja propelli sekoitti ilmaa. Ilmasta käsin kartano vaikutti normaalilta mutta maassa jokin oli toisin. Birkin, joka oli 2 vuotta minua nuorempi, vaikutti olevan kiinnostunut vain tutkimustyöstään kuten tavallista...

1978 31. heinäkuuta (maanantai)

Kaksi päivää sitten meidät kaksi lähetettiin siihen paikkaan. Kaikki oli ehkä suunniteltu etukäteen tai sitten se oli pelkkää sattumaa. Ainoa ihminen joka tietää totuuden on mitä todennäköisimmin Spencer. Spencer käytti tuohon aikaan Arklay labraa t-viruksen tutkimiseen.

Heti kun astuimme ulos helikopterista labran johtaja seisoi hissin edessä. En muista hänen nimeään. Sillä ei ollut väliä mitä sanottiin virallisesti, siitä päivästä lähtien labra oli meidän. Meidät oli nimetty laitoksen päätutkijoiksi. Tämä oli tietysti Spencerin tahto. Me olimme "valitut". Me kaksi emme kiinnittäneet huomiota johtajaan kun menimme hissiin. Meille oli jo kerrottu paikan toiminnasta, ja ilman pahoja aikomuksia emme kiinnittäneet huomiota kehenkään kuten tavallista. Tavallisesti kun joku näkee meidän tekomme, hän reagoi nopeasti. Mutta johtaja ei reagoinut ollenkaan.

Silloin minä olin pelkkä nuorukainen joten johtaja ei välittänyt. Johtaja ymmärsi mitä Spencer ajatteli ja ei huomioinut jotakuta kuten minä. Kun me kolme olimme hississä, Birkin piti silmänsä tutkimustiedoissaan. Niissä oli tietoja uudesta Ebora-viruksesta joka oli löydetty Afrikasta kaksi vuotta aiemmin. Nytkin on tuhansia ihmisiä jotka tutkivat Eboraa. Mutta on aina kahdenlaisia ihmisiä: Niitä jotka haluavat pelastaa ihmisiä virukselta ja niitä jotka haluavat tappaa ihmisiä sillä.

Tiedetään että jos ihminen saa Eboran, kuoleman todennäköisyys on 90%. Se pystyy tuhoamaan kudoksen kymmenessä päivässä ja vielä tänäänkään hoitokeinoa ei ole löydetty. Jos sitä käytetään biologisena aseena se pystyy uskomattomaan tuhoon. Mutta koska biologisen aseen teko on laitonta me emme käyttäisi virusta aseena. Mutta olen varma että joku käyttäisi sitä aseena. Joten jotta olisimme valmiita on hyvä tutkia sitä nyt. Mutta raja hoitokeinon löytämisen ja biologisen aseen teon välillä on ohut. Tämä on totta siksi että varsinainen tutkimustyö noiden kahden välillä ei eroa toisistaan ollenkaan. Joten joku voisi sanoa että he etsivät hoitokeinoa ja ovat tekemässä bio-asetta.

Mutta Birkin ei ollut kiinnostunut kummastakaan. Hän vain halusi tutkia itse Eboraa. Siihen aikaan viruksesta tiedettiin vähän. He eivät tienneet että virus kuolisi yksinään muutamassa päivässä, ja kuolisi heti joutuessaan auringonvaloon. He eivät myöskään tienneet nopeudesta jolla se tappaisi isäntänsä. Se tappaa isännän niin nopeasti että viruksella ei ole aikaa tarttua toiseen ihmiseen. Viruksen täytyy fyysisesti koskettaa toista ihmistä tarttuakseen heihin ja siksi se on helppo eristää. Mutta se saakin minut ajattelemaan tätä...

Mitä jos ihminen jolla on Ebora virus voisi kävellä ympäriinsä? Tällä ihmisellä olisi häiriintymätön ajatuksenkulku, ja mitä jos hän pystyisi tartuttamaan muita? Mitä jos Eboran DNA:lla ja RNA:lla oli suora vaikutus ihmisen DNA:han? Noista syistä johtuen, olisiko se ihminen vaikeampi tappaa? Tuo ihminen olisi kuollut inhimillisestä näkökulmasta katsottuna, mutta toimisi silti yhä bio-aseena levittäen virusta. Oli onnekasta että Eboralla oli tälläisiä ominaisuuksia. Me olisimme ainoat joilla on tämä tieto.

Umbrella, jonka pää Spencer oli, oli organisaatio joka oli luotu tutkimaan viruksia joilla on nämä ominaisuudet. Maailmalle he kuitenkin kertovat olevansa yritys joka etsii hoitokeinoja näihin viruksiin. Mutta totuus oli että Umbrella on bio-aseita kehittelevä organisaatio. Alkuperäisen viruksen löytyminen joka muuttaa ihmisen DNA:ta oli kaiken alku. Alkuperäisen viruksen käyttäminen pohjana, parannellusta viruksesta tehtäisiin bio-ase. Tämä oli T-virus suunnitelma.

Alkuperäinen virus oli RNA virus ja aiheuttaisi poikkeavuuksia jotka parantaisivat ihmisen ominaisuuksia. Birkin suunnitteli yhdistävänsä kaksi virusta tehdäkseen paremman viruksen. Ebora-näyte oli jo tuotu tähän tutkimuslaitokseen. Olimme kulkeneet monessa hississä ja olimme viimein päässeet määränpäähän. Kun menimme sisään, näky teki vaikutuksen jopa Birkiniin. Tapasimme tuon naisen ensimmäisen kerran.

Meille ei kerrottu mitään siitä naisesta. Kaikki häneen liittyvä pidettiin salassa ja tietoja ei vuodettu ulkopuolisille. Tallenteista saatu tieto kertoi että nainen oli ollut siellä siitä asti kun labra oli perustettu. Nainen oli 25 vuotias silloin. Mutta hänen nimensä ja miksi hän oli siellä on mysteeri. Nainen oli T-virus tutkimuksen koekaniini. Tutkimus alkoi marraskuun 10, 1967. 11 vuotta hän oli käynyt läpi testejä monilla viruksilla.

Kuulin Birkinin kuiskaavan jotain. En tiedä olivatko nuo sanat kirous vai ylistys, sitä en tiedä. Olimme tulleet paikkaan josta emme voisi koskaan lähteä. Emme tienneet veisimmekö tutkimuksen päätökseen vai tulisiko meistä samanlaisia kuin tuo nainen. Mutta oikeastaan meillä oli vain yksi vaihtoehto. Nainen joka makasi putkipedillä oli muuttanut jotain meidän molempien mielissä. Oliko tämäkin osa Spencerin suunnitelmaa?

osa 2

Sinä päivänä 10-vuotias tyttö tuotiin Umbrellan Antarktiksen toimipaikan päätutkijaksi. Hänen nimensä oli Alexia Ashford. Siihen aikaan minä olin 21 ja Birkin oli 19. Huhu "Pohjoisen Alexiasta" oli puheenaiheenamme Arkleyn tutkimuslaitoksessa. Ashford House oli legenda pitkäaikaisten työtekijöiden keskuudessa.

Kun tutkimuksemme eivät sujuneet ammattitaidottomat vanhat tutkijat sanoivat: "Kunpa Professori Edward olisi vielä elossa..." Edward Ashford oli yksi alkuperäisen viruksen perustajista ja saattoi olla paras tutkija koskaan sen jälkeen kun hän keksi T-virus suunnitelman. Mutta Edward kuoli pian sen jälkeen kun Umbrella perustettiin. Oli kulunut 13 vuotta hänen kuolemastaan. Kaiken tuon ajan jälkeen mietin mitä me odotimme Ashford Houselta. Totta puhuakseni, Antarktiksen toimipaikka jonka hänen poikansa perusti, ei ollut kehittänyt mitään kolmeentoista vuoteen Edwardin kuoleman jälkeen. Hänen lapsenlapsensa Alexian aivot saattaisivat olla riittämättömät.

Kuitenkin tuon päivän jälkeen meidän hyödyttömät vanhat tutkijamme alkoivat sanoa sen sijaan "Kunpa Alexia olisi täällä..." Uskoin ettei näillä vanhoilla miehillä ollut tulevaisuutta koska he arvostelivat ihmisiä ainoastaan perheen nimen tai verenperinnön mukaan. Siksi he eivät pystyisi työskentelemään ilman mitään ohjausta ja eivät koskaan voisi saada ylennystä, koska he olivat niin vanhoja että heillä oli jo toinen jalka haudassa. Pysyin kuitenkin järkevänä. Jos olisin liian kiivas tässä asiassa johtajana, T-viruksen kehitystyö jäisi jälkeen. Jos emme käyttäytyisi rauhallisesti, emme onnistuisi tehtävässämme. Siihen aikaan ajattelin että jos käyttäisin näitä vanhoja miehiä hyvin, tutkimustyön tulokset edistyisivät. Ajattelin myös että nämä tutkijat olisivat sopivia erittäin vaarallisiin kokeisiin koska he olivat niin vanhoja. Jos en käyttäisi työntekijöitäni tehokkaasti, en olisi hyvä johtaja. Mutta Birkin oli nyt ongelma. Hänen reaktionsa Alexia-huhuihin olivat säälittäviä.

Vaikka Birkin ei koskaan myöntäisi sitä, hän oli ylpeä tullessaan nuorimmaksi johtajaksi 16-vuotiaana. Ja nyt kymmenvuotias tyttö oli tuhonnut hänen ylpeytensä täysin. Se oli ensimmäinen kerta kun joku voitti Birkinin. Hän ei pystynyt myöntämään että nuori tyttö kuuluisasta perheestä oli lyönyt hänet. Birkin oli pelkkä lapsi. Vaikka Birkinillä oli keskenkasvuinen mieli hänen täytyi päästä yli siitä, koska tutkimuksemme oli ollut toisessa vaiheessa kolme vuotta.

Tässä vaiheessa T-viruksen - "biologisen ihmisaseen" jota kutsuttiin nimellä "Zombie" - kehitys oli vakaata. DNA:ssa ei ollut sataprosenttista infektiota. Oli myös monia erilaisia kemiallisia eroja ihmisten välillä. Jos ryhmä ihmisiä sai tartunnan "Zombielta", 10 prosenttia heistä ei saisi tartuntaa. Emme pysty muuttamaan tätä tulosta vaikka tutkimme jatkuvasti DNA:ta. Jos 90% ihmisistä sai tartunnan, tämä olisi tarpeeksi ollakseen ase. Kuitenkin Spencerin mielipide oli erilainen. Pomomme halusi itsenäisen aseen joka tappaa 100% ihmisistä. Minkä vuoksi?

Alunperin bioaseiden etu oli se että niiden kehittäminen oli halpaa. Kuitenkin tutkimuksemme oli tulossa kalliiksi. Jos Spencer halusi saada rahaa tavallisella tavalla, hän ei olisi valinnut sellaista tapaa. Jos hän käyttäisi tätä tavallisena asesysteeminä, hän saisi tarpeeksi rahaa. Jos hän kuitenkin jatkaisi sen tutkimista itsenäisenä aseena, se olisi liian kallista.

Miksi hän jatkaa tätä tutkimusta vaikka se maksaa niin paljon? Ymmärtäisin sen jos hänen tähtäimenään on aseteollisuuden monopoli ja koko sotakäsityksen muuttaminen. Joten en vieläkään tiedä mikä on Spencerin todellinen päämäärä.

Birkinin mielestä Spencerin todellinen päämäärä oli täydellinen "biologinen ihmisase". Spencer yritti luoda tuon aseen ei vain muuttamalla T-viruksen DNA:ta vaan myös yhdistämällä siihen muiden olioiden DNA-informaatiota. Hän suunnitteli biologisen ihmisaseen taisteluun joka tuhoaa ihmiset jotka ovat panssaroituja tai saaneet rokotuksen virukselle. Tämän kokeen nimi oli "Hunter" myöhempinä aikoina. Tuon tutkimuksen täytyi kuitenkin loppua vähäksi aikaa jotta voisimme keskittyä päätutkimukseemme.

Birkinin mielestä oli turhaa kilpailla Alexiaa vastaan. Hän alkoi käyttäytyä omituisesti. Hän oli laitoksessa 24 tuntia vuorokaudessa ja tutki jatkuvasti satunnaisia ideoita ilman suunnitelmia. Yritin käyttää muita tutkijoita ottaakseni niin monia biologisia näytteitä kuin mahdollista ennenkuin koekehot kuolivat. En pystynyt kuitenkaan pysymään Birkinin tutkimusten vauhdissa.

Tutkimuslaitoksen johtaja hankki uusia tutkimuskehoja ja käyttäytyi kuin mikään ei olisi ollut vialla. Kuitenkin nuo kehot kuolivat lakkaamatta. Tuo paikka oli kuin helvetti.

"Naiskoe" oli ainoa joka selvisi tuosta helvetistä.

Hän oli jo 28-vuotias. Hän oli ollut laitoksessa 14 vuotta. Hänellä ei ehkä ollut ollut kykyä ajatella ihmisenä sen jälkeen kun hän sai "perusvirusta". Jos hänellä oli vielä mielensä, hänen ainut toivonsa olisi kuolema. Kuitenkin, hän selvisi hengissä. Mietin miksi hän oli ainoa joka selvisi niin kauan aikaa. Hänen kokeensa tiedot eivät olleet erilaiset kuin muilla ruumiilla joita tutkimme. Tarvitsisimme enemmän aikaa tämän mysteerin selvittämiseen.

osa 3

1983 31. joulukuuta

Olen työskennellyt kuusi talvea tässä Arklayn tutkimuslaitoksessa.

Kahden viime vuoden aikana emme olleet todella edistyneet tutkimuksissamme ja aika kului. Mutta tämän täytyi loppua. Olimme kuulleet että Alexia oli kuollut. Syynä tähän oli virus jonka Alexia itse oli luonut, T-Veronica virus. Vaikutti siltä että 12-vuotias Alexia oli liian nuori tuollaiseen vaaralliseen tutkimukseen.

Olin kuullut huhuja että Alexia oli ruiskuttanut T-veronica viruksen itseensä, mutta en voinut uskoa sitä. Oletettavasti Alexia ei kestänyt vuosi sitten tapahtunutta isänsä kuolemaa ja teki siksi yksinkertaisen virheen tutkimuksessaan.

Myöhemmin Antarktiksen tukikohdan tutkimustyötä jatkoi Alexian kaksoisveli, mutta kukaan ei odottanut häneltä mitään. Lopulta Ashfordin perhe ei saanut mitään tuloksia aikaan ja luhistuisi.

Kuten totesin jo aiemmin, Ashfordin perhe oli legenda ja myös pysyisi vain legendana.

Alexian kuoltua Birkin oli muuttunut takaisin entiselleen. Nyt ei ollut ketään joka voisi voittaa hänet, ja kaikkien tutkijoiden täytyi antaa tunnustusta hänelle. Mutta oli yhä tabu puhua Alexiasta hänen kanssaan. Kun olin yrittänyt saada näytteen T-veronica viruksesta, Birkin oli vastustanut voimakkaasti.

Minun täytyi toistaiseksi unohtaa Alexian tutkimustyö. Olin tajunnut ettei Birkin ollut muuttunut yhtään, vaikka kaikki hänen ympärillään oli muuttunut.

Mutta minulla oli paljon suurempi ongelma käsissäni.

Meidän tutkimuslaitoksemme sijaitsi erittäin tiheässä metsässä. Menin usein ulos kävelylle metsään mutta koska tämä laitos oli keskellä metsää, emme koskaan kohtaisi toisia ihmisiä. Ainoa tapa päästä tänne on helikopterilla. Tämä oli varotoimi kun kyseessä oli bio-ase. Sillä jos virus joskus pääsee ulos, sijainti estäisi sen leviämisen. Mutta bio-ase ei ole näin yksinkertainen. Virus voi tarttua myös muihin eläimiin kuin ihmisiin.

Virus ei ole aina rajoitettu tarttumaan vain yhdenlaiseen organismiin. Esimerkiksi influenssavirus tarttuu myös lintuihin, sikoihin, hevosiin ja jopa hylkeisiin. Kaikissa näissä lajeissa eivät kaikki jotka joutuvat kontaktiin viruksen kanssa saa tartuntaa. Lokit ja kanat saavat tartunnan, mutta muut linnut eivät. Ja samalla viruksella voi olla erilainen vaikutus eri lajeihin. Ongelma on miten T-virus voi vaikuttaa moniin erilaisiin elämämuotoihin.

Sinä aikana kun Birkin oli tehnyt itsensä hyödyttömäksi minä olin tehnyt omaa tutkimustyötäni T-viruksella. Olin saanut selville että T-virus voi vaikuttaa suurimpaan osaan elämänmuodoista. Ei vain nisäkkäisiin vaan myös kasveihin, hyönteisiin ja kaloihin. Joka kerta kun kävelin metsässä ajattelin aina itsekseni miksi Spencer valitsi tämän paikan?

Tässä metsässä on monia erilaisia elämänmuotoja. Mitä tapahtuisi jos virus pääsisi ulos? Jos vain pelkkä hyönteinen saisi tartunnan, mutaatio ei olisi suuri pienestä koosta johtuen. Mutta hyönteiset voisivat levittää virusta uskomattomalla nopeudella. Jos näin kävisi, kuinka kauaksi T-virus leviäisi?Jos taas kasvi saisi tartunnan, kasvi itsessään ei voisi liikkua ja vaikuttaisi vaarattomalta. Mutta mitä jos kasvien siemenet leviäisivät?

Olisi hyvin vaarallista jos näin pääsisi käymään. Nyt kun ajattelen sitä, oli viisas siirto Ashfordeilta sijoittaa laitoksensa Antarktikselle. Mutta täällä melkein vaikuttaa siltä kuin joku haluaisi viruksen leviävän. Mutta se ei voisi olla mahdollista. Mitä Spencer yrittää saada meidät tekemään? Tämä aihe oli kaukana hyvästä enkä voinut puhua siitä kenenkään muun tutkijan kanssa. Ainoa jolle voisin puhua oli Birkin, mutta hän ei varmaankaan olisi kiinnostunut. Tarvitsen enemmän tietoa. Olin alkanut tajuta rajani tavallisena tutkijana. Saadakseni selville mitä Spencer todella ajatteli, minun täytyi päästä asemaan missä voisin saada enemmän tietoa. Sen vuoksi heittäisin pois nykyisen asemani. Mutta en voi tehdä tätä nopeasti. En voisi antaa Spencerin huomata suunnitelmiani tai kaikki olisi loppu.

Olin jatkanut tutkimuksia Birkinin kanssa niin että kukaan ei huomaisi aikomuksiani. Siihen aikaan 'naiskoe' unohdettiin. Epäonnistuminen joka vain eli. Kunnes sinä päivänä 5 vuotta myöhemmin...

osa 4

11:s kesä oli tullut sen jälkeen kun me aloimme työskennellä tässä laitoksessa. Olin 28 silloin. Birkin oli kaksivuotiaan tyttären isä. Hänen vaimonsa oli myös tutkijana laitoksessa. Oli luonnollista että ihmiset jotka suorittavat tutkimusta samassa laitoksessa rakastuvat ja saavat lapsia. Mutta normaali ihminen ei voisi jatkaa tutkimustyötä tässä paikassa. Jokainen joka on yhä täällä on hullu.

Olimme nyt menneet vaiheeseen kolme suunnitelmassamme. Ohjelmoitu elämä, jota käytettäisiin sotilaana, bio-ase taistelua varten. Tätä bio-asetta kutsuttaisiin "Tyrantiksi". Mutta tässä projektissa oli suuri ongelma alusta asti. Koehenkilön löytäminen tätä koetta varten oli helpommin sanottu kuin tehty. Oli hyvin vähän ihmisiä joista voisi tulla Tyrant.

Tämä johtui T-viruksen luonteesta. Ketä tahansa ihmistä voitiin käyttää zombien tai hunterin valmistukseen, mutta ihmisen älykkyys menetettäisiin prosessissa. Tarvittiin tietty määrä älyä Tyrantin luomiseen. Birkin oli luonut toisen tavan Tyrantin luomiseen kompensoidakseen tämän ongelman. Mutta vain hyvin pientä määrää ihmisiä voitaisiin käyttää tällä erilaisella tavalla. Simulaatiossa vain yksi sadasta miljoonasta muuttui Tyrantiksi, muista tuli zombeja.

Jos tutkimuksemme jatkuisi voisimme luoda erilaisen T-viruksen joka olisi yhteensopiva suuremman ihmismäärän kanssa. Mutta jotta näin voisi tapahtua tarvitsimme toisen koekaniinin. Mutta vaikka etsisimme läpi koko Amerikan, löytäisimme vain noin kymmenen ihmistä jotka olisivat sopivia. Muut tutkimuslaitokset olivat kohdanneet saman ongelman. Törmäsimme seinään ennenkuin tutkimuksemme edes alkoi.

Mutta olimme kuulleet että Euroopan laitos oli keksinyt suunnitelman miten selvittää tämä ongelma vaiheessa 3. Tämä oli Nemesis projekti. Olin painostanut Birkiniä hankkimaan näytteen projektista edistääksemme omaa tutkimustamme. Birkin oli protestoinut voimakkaasti, mutta sain hänet vakuuttuneeksi. Kunnes löytäsimme sopivan isännän meidän tutkimuksemme ei edistyisi, ja Birkinin täytyi hyväksyä tämä.

Muutamaa päivää myöhemmin olimme saaneet paketin jonka päälle oli kirjoitettu monta varoitusta. Helikopterikentälle tuotu paketti oli pieni ja sen päällä luki "Nemesis Projekti". Tämän näytteen saaminen Ranskan laitoksesta vaati paljon ponnistelua, ja kunnia tästä saavutuksesta meni Spencerille joka tuki meitä. Birkin ei osoittanut kiinnostusta pakettia kohtaan mutta suostui sentään testeihin. Näyte oli uusi ja testikäyttöä varten.

Biologinen elämänmuoto joka oli luotu DNA:ta manipuloimalla. Sitä Nemesis oli. Älykkyys oli ainoa asia lisää ja tämä elämänmuoto yksin ei voisi tehdä mitään. Mutta kun se löytää isännän, siitä tulee loinen ja se ottaisi haltuunsa isännän ja aiheuttaisi sille uskomattoman taistelukyvyn. Aseen isäntä ja loinen tehtäisiin erikseen ja myöhemmin loisen älykkyys ja isännän keho yhdistettäisiin ja luotaisiin siten bio-ase. Jos tämä onnistuisi pääsisimme älykkyysongelmasta ja voisimme luoda bio-aseen. Mutta ongelma oli milloin loinen ottaa haltuunsa isännän.

Tutkimustiedostoissa ainoa saatu tieto oli jokaisen isännän kuolema loisnäytteen otettua sen haltuunsa. Viiden minuutin sisällä siitä kun loinen otti komennon isäntä kuoli. Mutta olimme jo tietoisia vaarasta joka prototyypissä piili. Jos voisimme pidentää aikaa jonka isäntä pysyi hengissä, saisimme kunnian "Nemesis projektista". Se oli suunnitelmani. Isäntä olisi tuo naiskoekaniini.

Uskomattoman pitkän elinaikansa vuoksi hän voisi selvitä kauemmin Nemesisprototyyppiä vastaan. Ja vaikka se epäonnistuisi, mikään ei muuttuisi meidän päässämme.

Mutta koe oli luonut tuloksen jota en ollut odottanut. Nemesis prototyyppi joka oli yrittänyt päästä hänen aivoihinsa oli kadonnut. Ensin emme tienneet mitä oli tapahtunut. Emme odottaneet hänen syövän Nemesiksen. Se oli alku. Jotain tapahtui tuon epäonnistuneen kokeen sisällä. Olimme päättäneet aloittaa tutkimuksen hänellä alusta.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana olimme tehneet hänelle kaikki mahdolliset kokeet, mutta olimme päättäneet heittää kaikki nuo tiedostot pois. Niiden 21 vuoden aikana jotka hän eli jokin alkoi näkyä. Vain Birkin oli alkanut huomata muutoksen. Jokin oli todellakin alkanut muuttua hänen sisällään.

Mutta se oli jotain täysin erilaista kuin T-virus projekti. Jotain uutta joka toisi meille uuden idean.

Projekti joka muutti kohtalomme... "G-virus projekti".

osa 5

Oli kulunut 17 vuotta siitä kun tulin tähän paikkaan ensimmäisen kerran. Joka kerta kun tulen tänne muistan ilman tuoksun sinä päivänä. Rakennukset ja ympäristö , kaikki näytti samalta kuin ennen. Helikopterikentällä näin Birkinin. On kulunut pitkä aika siitä kun näin hänet viimeksi. On kulunut neljä vuotta siitä kun lähdin Arklayn laitoksesta.

Neljä vuotta sitten, kun Birkinin G-virus projekti aloitettiin, pyysin siirtoa salaiseen (tiedustelu) palveluun. Sain siirron helposti. Suurin osa ihmisistä näki sen luonnollisena muutoksena, siirtymisenä tutkimustyöstä toiselle alalle. Todellisuudessa G-virus tutkimus oli kykyjeni yläpuolella. Vaikka en olisi yrittänytkään saada selville mitä Spencer todella ajatteli, tunsin että rajani tutkijana olivat saavuttaneet huippunsa.

Siinäkään, tuulen puhaltaessa, Birkin ei irrottanut silmiään tutkimustiedoistaan. Hän kävi Arklayssa aika usein vaikkei enää ollutkaan töissä täällä. Ei kovin kauan sitten Raccoon Cityn alle rakennettiin maanalainen laboratorio. Tässä paikassa tehtäisiin Birkinin G-virus projektin tutkimusta. Ollakseni rehellinen, en uskonut että Spencer haluaisi tehdä tutkimusta "G:llä". Ajattelin näin koska "G" on kaikkea muuta kuin ase, ja siinä oli liian monta epävarmaa tekijää.

"G" oli hiukan erilainen kuin "T-virus" koska isäntä reagoisi virukseen spontaanisti kertautuvalla vauhdilla. Mutaatio ilmenisi helposti koska DNA olisi avoin virukselle. Mutta tämä on eristetty itse virukseen, ei isännän DNA:han. Vaikka virus voisi aiheuttaa jonkinlaisen muutoksen, vain harvoin isännän DNA läpikävisi mutaation. Jos mukana olisi ulkopuolinen voima kuten säteily, tarina olisi erilainen.

Mutta "G" oli erilainen. Jopa ilman ulkopuolista voimaa "G" jatkaisi mutaatioita isännän kuolemaan asti.

Jotain hyvin samanlaista oli myös T-viruksessa. Kun bio-ase laitetaan tietylle alueelle, virus isännän sisällä aiheuttaisi jonkinlaisen mutaation. Tämä on jo varmaa. Mutta sitä varten tarvittiin aina ulkopuolinen voima. Mutta "G" ei tarvinnut tuollaista ylimääräistä elementtiä. Kukaan ei voi ennustaa mutaatioiden kuviota. Ja vaikka keksisimme tavan lopettaa mutaatiot, virus vain improvisoisi.

Seitsemän vuotta sitten Birkin huomasi tämän siinä naisessa. Ensinäkemällä naisessa ei näyttänyt olevan fyysisiä muutoksia. Mutta hänen sisällään oli tapahtunut monia mutaatioita, jokainen käyttäen jokaista virusta jonka olimme häneen ruiskuttaneet, ja oli jatkanut elämistä. 21 vuoden aikana se oli muuttunut niin paljon että se käyttäisi jopa Nemesiksen. G-virus projektin tarkoituksena oli viedä tämä mutaatio mahdollisimman pitkälle. Mutta tämä voisi johtaa "lopulliseen elämänmuotoon" tai se voisi päättyä täydelliseen tuhoon... Voisiko tätä kutsua aseeksi?

Mitä Spencer ajatteli kun hyväksyi tämän projektin? Jopa silloin kuin siirryin salaiseen tiedustelupalveluun en voinut saada selville mitään Spencerin ajatuksenjuoksusta näiden neljän vuoden aikana. Spencer ei ole ollut Arklayssa vähään aikaan. Aivan kuin hän odottaisi jotakin tapahtuvan täällä. Spencer oli hiljalleen pakenemassa minulta, kuin keidas autiomaassa. Mutta minun mahdollisuuteni tulee tarpeeksi pian. Siis jos elän niin kauan.

Hissi vei Birkinin ja minut labran korkeimmalle tasolle. Siihen paikkaan missä näimme sen naisen ensimmäisen kerran. Siellä tapasimme uuden johtavan tutkijan Johnin. Hän oli tullut Chicagon labrasta ja oli erinomainen tutkija, mutta hän oli liian normaali työskennelläkseen tälläisessä paikassa. Hän oli alkanut kysellä tutkimuksen syitä, ja oli toistuvasti udellut asioita esimiehiltään.

Kuulin tämän salaisessa (tiedustelu) palvelussa. Jos tietoa valuisi ulkopuolle, hän olisi ensimmäinen joka menisi? Tätä mieltä ihmiset olivat.

Kumpikaan meistä ei kiinnittänyt huomiota Johniin ja aloimme tuon naisen siivoamisen. Meidän täytyi tappaa hänet. Kun hänelle oli annettu Nemesis hän oli alkanut saada takaisin älykkyyttään ja oli alkanut käyttäytyä oudosti. Ja käytös pahentuisi. Hän repisi toisen naisen kasvot ja käyttäisi niitä itse. Tietojen mukaan hän käyttäytyi samalla tavalla kun häneen ruiskutettiin alkuperäinen virus. Viime aikoina kolme tutkijaa oli kuollut hänen käytöksensä takia, ja tämän vuoksi hänet tapettaisiin heti. Koska "G projekti" eteni niin hyvin, meillä ei ollut käyttöä hänelle.

Hänen kuolemansa varmistettiin kolmen päivän aikana, ja hänen "kuollut ruumiinsa" vietiin jonnekin johtajan toimesta. Kaiken sen jälkeen mitä oli sanottu ja tehty, kukaan ei tiennyt kuka hän oli tai miksi hän oli täällä. Mutta niin oli asia muidenkin koekaniinien kanssa. Jos tuo nainen ei olisi ollut täällä G-projektia ei olisi ollut. Sekä Birkin että minä olisimme ihan erilaisessa tilanteessa. Minulla oli tämä mielessäni kun lähdin Arklayn laitoksesta.

Kuinka pitkälle Spencer aikoi viedä tämän?

(se tietty "tapahtuma" tapahtuisi kolme vuotta myöhemmin)

Suomentanut Bella

Takaisin Ressa-sivuille...